Heips tai Hola!

Perjantai olikin kiireinen päivä. Aamulla Manuelin kanssa kahdelle asiakaskeikalle. Ensimmäinen oli nopeas tohi mutta toinen tunnin ajon päässä. Taas rupattelua ja paljon tietoa. Ison ylläri oli se, että meillä siellä jo oleva henkikö jonka piti käsittääkseni olla vanha herra onkin ihan nuoti VAALEA tyttö. Sanoin heti Manuelille, että älä unta näe! Teidän valkoiset on tummia jotka ovat blondanneet itsensä mutta M väitti, että siellä on oikeasti blondeja????? No kuitenkin nuori koulutettu ihminen joka puhuu kuulemmma täysin virheetöntä englantia. Toinenhan siellä on se juristi joka puhuu vain espanjaa.

Pidettiin matkalla pikkuinen tauko. M patsastalee auton vieressä.

 

Siinä on kuva jonka napasin kun ajettiin ohi. Tarkastukset oli asianmukaiset kun menimme alueelle. Sisällä meilläoli hyvähenkinen palveri parinkinkaverin kansa. Jälkimmäinen oli innokas treenaamaan englantiaan ja M joutui kahdesti hoputtaman häntä espanjan ja työasioiden parin. Näyttivakaasti siltä, että saatiin kauppa aikaan. Vaikka itse en tajua läheskään kaikkea mitä uhutaan, niin tekniikka on siitä "helppoa", että ainakin nglannissa ja espanjassa useat sanat vat kovin lähellä toisiaan. Kun puhutaan vaikkapa laakereista joiden tiedät olvan halkisijaltaan 600mm ja puheessa esiintyy mitat 0,1 ja 0,15, niin kyse on tietty välyksestä tai toleranssista. Toleranssi-sana on kaikissa kielissä sama joten jos sitä ei esiinny, niin silloinhan kyse on välyksestä. Kun katsoo vielä, että kumminpäin M:n kädet heiluu puhuessä, niin tietää mikä välys. Kyllä tekniikan epsanja on helppoa!

Synttärit on täällä tärkeä jutu. Aina löytyy tosi makea kakku. Nytkin oli ylläri ja Keyla tuli tyhjään konttoriin ja löysi lopulta tuon kakun ja onnitteluhuudot!

 

Illalla oli pikkuinen edustuston tilaisuus. Joukossamme oli yksi paperiton Suomalainen. Vain Dominikaanisen syntmätodistus. Mamma laittoi nyt pikkuiselle passihakemuksen.

 

Illan varsinainen prinsessa oli tässä:

Oli mielenkiintoinen joukko vastaanotolla. Yksi amerikansuomalainen joka oli tehnyt lähes koko työikänsä USA:ssa ja kaksoiskansalaisuus. Kanadansuomalaisia oli myös mukana. Sekä tietty meitä ihan taviksia saarelaisia kuten nuo itseään nimittivät. Illanvietosta tuli kauhea  koti-ikävä. Ikävä jatkui vielä launtaina jolloin laitoin puhelimeen suomipoppia ja lähdin ulos sitä kuuntelemaan. En jaksanut pelata joten menin katsomaan korista. Hyvä etten jaksanut. Kentällä oli 4+4 joukkueet n.35-45 vuotiaita jotka osasivat tekniikan jotkut jopa todella hyvin. Pelimiehiä ihan parhaasta päästä useilla kuitenkin vyötäröt kertoivat, että aktiiviura oli jo takana.

Kävin kaupassa jossa sattui hassu juttu. Siellä oli joku alennusmyynti ja paljon väkeä. Yht'äkkiä vastassani seisoi tämä ihan ikioma kotilatino. Hän näytti niin paljon omalta murulta, että pelästyin. Samalla katsoin hänen ostoskärryihin ja minulta pääsi suusta "Ei herrajumala!" todella kovaa. Ostoskärryt olivat täynnä niitä alennusmyynnin kuppeja.Täti katsoi ihan ihmeissään, että mikä ukko toi oikein on. Minua nauratti ja poistuin paikalta.

Tänään siis pyykkipäivä ja huomenna Havannaan. Taitaa tulla taukoa kirjoituksiin. Palaan tänne ensi torstaina.