Päivää rakas päiväkirja

Takana hurja viikko ja nyt otin niitä lupaamiani kuvia jottei kumpikaan lukijoista kyllästyisi.

Maanantaina tuli heti mielenkiintoinen taski. Piti mennä moikkaamaan täällä Dominikissa vierailevia Kuubalaisia joilla oli huolta meidän tuotteiden kanssa. Olivat noin 70-kilsan päässä täältä Santo Domingosta. Ei muuta kuin coordinating teamin ovelle kolkuttelemaan, että nyt tarvitaan autoa. Sainkin auto ja tuonne 1/2 miljoonan hullun sekaan suhailemaan. Melkoinen kokemus ajaa täysin kontrolloimttoman liikenteen seassa miljoonakauppungin läpi. Onneksi auto oli iso:

Kuva rannan parkkipaikalta ja siitä lisää ihan kohta.
Matka meni siis kaupungin päästä päähän ja sitten moottoritielle. Moottoritie oli mukavaa ja rauhallista ajoa. Maisemat oli ihan upeita. Menin Boca Chicka-nimisen kaupungin läpi. Ainakin kaupungin (kylän) nimi on hieno. Kaupunki on ihan meren rannassa ja ajoin auton parkkiin ja menin ostamaan vesipullon ja pidin breikin.

Kävelin alas rantaan ja siellä näytti oikealla tältä:

Vasemmalla yhtä yksitoikkoista eli:

Ei tuonne viitsinyt jäädä. Lähdin pokaa moikkaamaan. Kun saavuin perille, niin siellä odotti aikamoinen yllätys. Odottivat ilmeisesti 170-senttistä latinoa enkä oikein mahtunut mittoihin ja värikin oli väärä. Ilmeet olivat aikamoiset. Oli eka keikka jonka jouduin hoitamaan yksinään spangliksellä. Ei mennyt kauhea hyvin mutta asia tuli hoidettua ja asiakas oli tyytyväinen lopputulokseen.

Tämä viikko oli vierailuviikko konttorilla. Meillä kävi karibian ja väli- ja pohjoiamerikan pomoja ja oikein isoja pomoja konsernihallinnosta. Olin lunssilla tiistaina väliamerikan pomon kanssa. Todella mukava äijä jonka kanssa juttu luisti heti ensimetreiltä alkae, Opetti kaksituntisen lunssin aikana minut juomaan ja kunnioittamaan Chileläisiä viinejä. Ruoka päättyi (täyteen) rommilasilliseen joka oli jälkiruokana. Sovimme, että kun saan asiat Kuubassa rullaamaan, niin hän tulee tarkastamaan paikat (vaikkei kuulu hänen tonttiinsa) Paikkana meillä oli tasokas kalaravintola ja ruokana lobstereita, jättiläiskatkarapuja yms. Kiva mennä lunssin jälkeen huppelissa takaisin töihin. Erittäin mukava lunssi hyvässä seurassa. Illalla oli sitten päivällinen pohjoisamerikan pomon kanssa. Erittäin fiksu ja koulutettu hemmo. Illallinen oli tuolla vanhassa kaupungissa:

Illallisen aikana iso-pomo kielsi minua tarttumasta siggeen koska hän ei voi sietää sen hajua. No en sitten tarttunut vaikka kaikkialla ympärillämme pössäyteltiin. Ilta meni syödessä ja rupatellessa. Olin pikkuisen väsynyt kun siinä odottelin sitä arkiaamun 05.00 herätystä.

Seuraava aammu alkoi sitten neukkarissa jo pomolla oli melkoinen yllätys:

Kaksi käsinkäärittyä pakeissa. Aika hyvä alku tulevan pomon kanssa.

Luontoa kotona

Täällä tulee pidettyä ikkunoita auki. Ei aina kannattaisi kun yöllä lentelee kaikenmoisia öttiäisiä sisään. Tavis on tuollainen:

Siis mikä lienee lentävä koppakuoriainen. Luonnossahan on kaikki tasapainossa. Niin myös silloin kun luonto tulee asuntoon. Koppis on jonkun ruokaa ja tuo koppiksen syöjä oli niin ruma, etten mennyt koko huoneesees. En edes niin lähelle, että olisin saanut kunnon kuvan:

En mennyt laittamaan hämpylle mitään mittatikkua mutta se oli noin kämmeneni kokoinen. Paikka oli keittiön jatkona oleva piian asunto. Menin aamulla katsomaan, että onko pyykki kuivunet mutta sai pyykit jäädä.

 

 Perjantai oli taas outo työpäivä. Naiset olivat pukeutuneet jotenkin oudosti ja ajattelin, että vissin joku perjantajuttu. Tosi lyhyitä hameita, hellepuseroita, shortseja. Ei ollenkaan business lookia. Aamupäivällä respasta alkoi kuulua todella nopeaa puhetta ja naurunkäkätystä. Ajattelin, ettei minun juttu. Jonkinajan kuluttua menin respan ohi jossa ei ollut ketään. Kaikki firman naiset olivat menneet pieneen bussiin ja lähtivät johonkin. Kysyin sisällä, että mikä juttu tämä on, niin vastaus oli naisten rantapäivä. Aika mukavia viikonlopun aloituksia harrastetaan täällä.

Nyt taas verbien pariin.