Heti aamusta alkoi matkailut. Ensiksi Pedron kanssa rupesin buukkaan Haitia huomiseksi. Homma keskeytyi ja siirty "kotimaanmatkailuun". Eli tarkitu lahteä Kuuban asioita hoitaneen kaverin kanssa asiakaskierrokselle kahteenkin eri paikkaan tällä Hispanjolan saarella. Homma eteni jo pitkälle kunnes joku huomasi, ettei minulla ole tarvittavia kulkulupia. Ei siis firman henkilökorttia, ei sellaista Dominikin henkilökorttia, ei paikallista ajokorttia, ei paikallisviranomaisten antamaa lupatodistusta liikkua laiva- ja lentoterminaaleissa. Siis paperiton mies käytännössä. Tässä jutussa nousi arvoon arvaamattomaan se Suomen poliisin monikielinen paperi siitä, ettei kontollani ole rikoksia.
Kävin ruokiksella Carrefourissa jossa tyttö otti passikuvia. Sain ojheen, että ota ainakin 10 kpl. Kuuban matka on varattu. Businessviisumin hakemus tehty tänään. Virastoherrojen porraskäytäväänkin pääsemisen ehtona on business visa. Siitä on kuulemma pitkä matka itse herran pakeille. Matka alkaen 15 pv ja kestää viikon. Alustava agenda on sellainen, että palaveeraamme eri viranomaisten luona. Toimari lähtee mukaan. Joutuu allekirjoittamaan jonku pankkiijutun. Toivottavasti pysyy koko viikon, niin kieli on ainakin osin englanti.

Asiasta kolmanteen. Ihmiset täällä ovat iloisia, mukavia, erittäin auttavaisia ja leikkisiä. Hymyilevät kadulla kävellessä. Tulevat juttelemaan ja auttavat kun itse sekoilee esim ostareissa, teissä jne. Tänään viimeksi yksi lähikaupan tyttö taas kassaa naputtaessa jatkoi kielenopetustaan. Tervehti kokonaisella lauseella ja odotti vastausta katsoen silmiin. Otti ostamani CD:n ja alkoi ottamaan hälytintä pois ja leimaamaan visaani. Tyttö sanoi, "Herra ostaa CD:n ja kuuntelee musiikkia". Katsoi taas silmiin eikä auttanut muu kuin "Herra ostaa CD:n ja kuuntelee musiikkia".

Saman kaupan toisessa osassa sunnuntaina ollessani ostamassa saksia. En löytänyt ja näin kaksi myyjätyttöä. Menin kysymään heiltä espanjaksi puhuvatko englantia. Eivät puhuneet mutta alkoi sellainen latinokälätys. Jostain takaa tuli sellainen pikkutyttö myyjän pukineissa ja nauroi, että kyllä se puhuu espanjaa, Olin edellisenä päivänä yrittänyt selvittää  jotain asiaa tämän kanssa.Yritin pelastaa mitä pälastettavissa oli ja lausin jotain "Si un poko". "Si un poquito!" sanoi se tyttö ja tirskui iloisesti päälle. Sain lopuksi asian selvitetyksi leikkamalla sormilla ilmaa ja sanoilla yksi, paperi, kasi, paperia. Tilanne raukesi hymyille ja sakset löytyivät. Tunsin itseni vähän pöljäksi kun en ollut edes näin "kielimiehenä" ymmärtänyt sen tytön viimeistä heiitoa. Hauskuuden syy selvisi sanakirjasta. Retosteltuani myyjille, että osaan vähän espanjaa tyttö oli korjannut poquito=hyvin vähän, pikkuisen