Open äiti joutui siis sairaalaan ja paikallisen tavan mukaan ope meni hoitsuksi. Aloin kirjottamaan juttuja espanjaksi. Ehkä nyt vähän elvistlyä, aloin siis pohtimaan sanoja sekä miten niistä saisi lauseen aikaiseksi. Kyllä se jotenkin sujuu kun on nuo "Rules of the House"-taulut seinällä.

Eka on verbin preesensmuodot (siis ilman verbiä):

Toinen on verbien taivutus:

Nuo keltaiset käännokset on siis liimalapuilla kun ei niitä kehtaa siinä pitää kun ope on paikalla ;-)
Tuo preesenssin vääntäminen Verbo Ser ja Verbo Estar kaavaan on loppupelissä ihan selkeä ja fiksu juttu ja sen voi itse päätellä 95% oikein. Meni vikaan kun väitin, että avioliitto on Ser, eli ikuinen. Latinokulttuurissa se onkin Estar, eli rajattu aika. Saamarin Seniorit. No nyt ollaan hiottu Gringo Syndroomaa. Eli hän väittää, että me emme osaa sanoa ärrää (onhan meillä se oikein kiskanakin) emmekä D:tä. Nimittää sitä tuolla nimellä!

Perusääntäminen on isossa osassa meille helppoa. hienosäätö on sitten erikseen. Eli kun vaikkapa herra Serrano siinä sarjassa menee Barselonaan kuulostaa, että hän on menossa ihan eri paikkaan kuin vaikkapa Ricky Martin mennessään  samaan paikkaan. Kun Gringo yrittää samaa on kaikille kuulemma selvää, ettei hän itsekkään tiedä mihin on menossa. Latinohuumoria.

 

Kulttuuri on melkoista machoilua joka näkyy esim. pukeutumisessa. Ensimmäinen asia oli rannekello. Siis olet poika, kengänkiillottaja tai Haitilainen jos sitä ei ole. Kiitos erääle suomalaiselle lentoyhtiölle siitä, että minulla oli "messukello" mukana. Olenkin siis ensikerran pikkupoikavuosien jälkeen käyttänyt kelloa.
Toinen juttu on paita. Siis ehdottomasti pitkähihainen kauluspaita. Onneksi niitä tuli mukaan kun koot tuppaa olemaan kortilla. Paikallisessa tavaratalon kenkäosastolla minulle kerrottiin, että kiitos käynnistä mutta älä turhaan tule tänne etsimään kenkiä. Tarve oli suuri vaikka Lidl tarjouskengät oli pakattu mukaan. Oltiin viime sunnuntaina open kaa syömässä paikallisessa isossa ostarissa ja ruuan päälle halusin kenkäkauppaan. Siis katsomaan kokoja en kenkiä. Siellä oli! Ostin kahdet kengät. En muista koska viimeksi?

Olen mies koska minulla on kello ja Senior kengät Hand Made Brasil:

 

Kahdet khakinväriset housut joten niihin oli kanssa hommattava kengät:

Oikeassa kengässä ei ole viivaa. Se on salaman heijastuma. Made in Spain. Oli kummat tahansa jalassa, niin näky on sellainen, että kauppaan astuessa ei tulla tarjoamaan tarjousviagraa! Ulla kommentoippas taas, tää oli vähän takaisin ;-)

 

Aamu

Aamu oli sitten sellainen, että olisin mielelläni jättänyt sen väliin. Ihan asuntoni lähellä ammuttiin kaksi nopeaa laukausta 04.00. Olin heti hereillä ja täysin pirteä. Aivan hirveä tilanne. Loikkasin lattialle istumaan kahden ikkunan väliin josko ikkunoista lentää lasinsiruja. Alhaalta kuului täysin tyyni naisen ääni "El Muerta". Tarkoittaa murhaa tai ruumista. Ei ollut kiva fiilis ei. Täällä  siis on käsittämätön määrä aseita ihmisillä. Kävelemällä 5 minuuttia näkee housuista pullottavia pistooleita tai revolvereita koteloissaan. Vartijoiden lemppari on lyhytpiippuinen pumppuhaulikko jatkomakasiinilla ja pistoolikahvalla.

Noin 10 min päästä alkoi soimaan sireenit ja vilkkuautoja tuli paikalle. En työntänyt päätäni ikkunasta nähdäkseni. Arvatkaa nukuttiko tuon jälkeen.

 

No 07.00 olin taas unessa kun puhelin soi. Muru ilmoitti, että metsästyskaverini Nipa on tullut maaliin. Sydän pettämäisillään joten Nipa sai piikin ja on nyt koirien taivaassa. Pitää ajatella positiivisesti ja miettiä, että Nipa on siellä mäyräkoiraosastolla ja parastaikaa kehuskelee lällärimäykyille kuinka hän on ajanut peuraa, hirveä ja haukkunut karhua.

Paska aamu. Ei lisää tälläisiä.

 

Elämä  jatkuu ja heti huomenna uusia haasteita. Ope tulee 05.30 ja kehuu kun olen saanut (kerrankin) paljon aikaiseksi. Kuski tulee noin 08.15 ja siitä se taas lähtee.