Aivan mieletön matka. La Habana on hienoin kaupunki jossa olen koskaan käynyt ja muutamassa olen jo ehtinyt käväistä.

Aivan käsittämätön paikka josta löytyy satoja vuosia vanha keskusta, hienostokaupunki, väliryhmän paikka ja tavisten alue. Tavisten alue ei ole häävi enkä siitä nyt tässä jutussa kerro.

Havannasta liikkuu uskomattomia juttuja puolesta ja vastaan. Jutun luonne kertoo nyt minulle kertojan taustan ja mihin ryhmään hän on siellä kuulunut. On epäoikeudenmukaista, että jos saat palkkasi taaloina tai euroina kuulut heti etuoikeutettujen ryhmään joka on melkoisen pieni siinä isossa kaupungissa. Kerron vain siitä osasta johon tutustuin.

Olin siis liikematkalla ja minulla oli business visa jonka kanssa voi liikkua vapaasti. Minulle ei ole vielä myönnetty  "residence card" jolla saisin lisää vapauksia ja toimintamahdollisuuksia mutta se juttu on työn alla ja juristi hoitaa sitä.

Meitä lähti täältä kolme ukkoa, minun lisäksi Marcelo joka on pomoni ja Ernesto joka on myyntitykki. Nimistä varmaan arvaatte, että joukossa oli vain yksi orpo joka ei osaa espanjaa. Matka oli mielenkiintoinen. Lensimme Tupolev merkkisellä suihkarilla joka on alunperin rakennettu pommariksi. Puikoissa oli ilmeisesti MIG-pilotti koska muita ei CUBANA lentoyhtiöllä taida olla saatavilla. Lasku oli uskomaton yhdenpyörän rysäys. Osa TV-näytöista aukesi samoin kuin osa matkatavaralokeroista pään päällä. Nyt ymmärrän miksi venäläiset aina taputtavat koneen laskeuduttua! Olisin taputtanut minäkin jos olisin sydänkohtaukseltani pysytynyt. Toisaalta pommarit on suunniteltu niin, että ne ovat aina laskussa kevyitä kun lasti on poissa ja bensa vähissä :-) Perillä alkoi ihmetykset. Ensinnäkin lentoasema oli todella siisti ja ihan moderni. Kuin mikä tahansa eurooppalainen pikkukenttä.

 

Kenttä oli siis siistin näköinen:

Saimme vuokrattua kentältä auton joka oli ehkä 07-mallinen Huyndai. Lähdimme köröttelemään "kotia" kohti. Meille oli varattu huoneet pienestä yksityisestä majoitusliikkeestä joka ei siis voi tuossa maassa olla liikeyritys meidän mallin mukaan. Siis jonkinmoinen talo jota vuokrataan.

Olohuone on oikeasti tuon maan tapojen mukaan ulkona. Kunnon olkkarissa on oltava "baari". Taustalla meidän talkkari joka on venäläinen melkoisen roteva setä. Kyllä se tarvittaessa osasin Cuba Libren tehdä. Ihmetystä herätti kun lähtiessä huomasin, että baarin käyttö kuului huoneen hintaan.

Seurustelunurkka ja meidän auto.

Minä ja meidän olkkarin inkkari.

 

Kaupunki
Yhdellä sanalla: Sairaanhieno!

Harmitti kun en saanut hienoja maisemakuvia otettua, Ei ollut kelejä eikä kameraa.Tuossa yksi näpsy jonka kehtaa laittaa tänne. Keskustaa iltavaloissa.

Kivasti maalattu talon seinä vanhassa keskustassa. Taidan hommata kameran ennen seuraavaa visiittiä.

Sitten se pakollinen eli Malecón (sainpas hipsun!)

 

Joitain kuvia sain meidän nettikahvilasta joka oli melkoisen hieno mesta.

 

Ruoka
Ruoka oli aivan upeaa. Söimme lounaan ja päivällisen joka päivä. Viimeinen päivällinen oli jo sellainen, että en enään pystynyt syömään. Tilasin pienen salaatin joka sekin jäi syömättä.
Ykkösruoat olivat kana ja meren antimet. Nauta oli hieman kortilla mutta possua, lammasta ja kanaa oli jokaisessa paikassa eri muodoissa. Hummeri ja oli päivän tuote, eli jos kalamiehet olivat sitä saaneet, niin se oli myös tarjolla.

Tuo iso pläjäys on hummeri ja pikkujutut on jättiläiskatkarapuja.

Kanajuttu

Ruokailussa ympäristö oli tärkeä juttu. Mestojen taso käy ilmi vaikkapa alempaa tuosta nettikahvio-osuudesta.

Yksi ruokapaikka oli miljöönä ylitse muiden. Buena Vista. Se on sellainen pikkuisen epäkurantti alue ihan siinä kotinurkkien lähellä. Hyvinkin kuuluisa musiikistaan ja siitä, että se on "oikeaa" Havannaa.

Miljöö oli uskomaton ja homma toimii.

Nettikahvila
Meillä ei ollut kotona nettiä joten aina työpäivän päätteeksi mentiin nettikahvilaan. Pihalle oli aseteltu kukat oven eteen:

Kahvilan puolella näytti tältä.

Tuossa on jakkaroita joihin voi käydä istumaan ja katsella maailmaa läppärin näytöltä. Nuo on hieman epämukavia mutta siinä sivummalla on sitten paremmat pallit.

Siinähän patsastelee myyntitykkimme Ernesto ja assarini Yaima. Muistuttaa olemukseltaan erästä tuntemaani henkilöä ja pari kertaa puhuttelinkin häntä vahingossa nimellä Emmi ;-)

Äijillä meni siinä läppäritouhussa aikaa joten kävin siellä alakerrassa katselemassa miltä näyttää:

Näkymä yläkerrasta ennekuin löysin rappuset.

Paikka on sellainen, että haaveilen joskus viettäväni enemmänkin aikaa tuolla parin Riihimäkeläisen kanssa.

Alhaalla oli kaksikin altaassa olevaa baaria ja yksi kuivilla housuilla käytettävä. Oli työvaatteet joten valitsin sen viimeisimmän.
Kun menin pöytään, niin sellainen nainen joita vain Kuubassa tapaa sipsutti minihameessaan ja korkokengissään lanteitaan keinutelle TARJOTIN törössä ja kysyi mitä Senior haluaisi. Vastasin:

Siis: Un Aqua, aqua natural, sin gas porfavor.

Pää on vieläkin sekaisin tuosta upeasta kaupungista ja sen todella upeista ihmisitä. Jos odotin vastaanottoa arvosanalla 6 1/2, niin se oli ihmisten taholta 9 1/2. Jokaisessa yrityksessa minut otettiin erittäin hyvin vastaan. Yhdessä yrityksessä pöydän päässä ollut 60-kymppinen pääjohtaja hyppäsi esittelykierroksen jälkeen jaloilleen ja ilmoitti, nyt me miehet lähdemme etsimään Sr Jukalle vaimokkeen joka opettaa hänelle Espanjaa! Myyntitykkimme sai hoppuutella johtajaa ja sanoi minun kertoneen, että yksi latinovaimo saa riittää. Siitähän se riemu vasta alkoikin ja keskustelu siirty erääseen Riihimäkeläisrouvaan. Toisessa firmassa yrityksen tekninen johtaja kuultuaan, että olen muuttamassa havannaan teki jotain jonka vain homo sapiens marinero-sukuun kuuluvat ymmärtävät. Hän nousi ylös, ojensi kätensä ja sanoi kätellessään minua "Welcome on board Sr. Jukka". Tuohan on teille tavis homo sapiens sapiens-hemmoille tuttu juttu lemmenlaivan vakijuttuna, mutta sillä on meille ihan eri sisältö kun se lausutaan meidän kesken tällaisessa tilanteessa. Tuntui kuin olisin saanut kylmää vettä niskaani. Palaverin lopuksi yrityksen pääjohtaja vannotti minua, että kun tulen seuraavan kerran, niin sihteerimme saavat sopia meille illan jotta me johtajat voimme mennä kaikessa rauhassa syömään ja juttelemaan, sekä suunnittelemaan tulevaisuutta.

Kokonaisuus meni siis niin hyvin, että minulle ilmoitettiin tulevasta kahden asunnon loukusta. Toinen Santo Domingossa ja toinen Havannassa. 2-viikkoa ja 2-viikkoa. Olisihan se voinut huonomminkin mennä. Seppo Rätyä lainatakseni Saksa on Pa**ka paikka joten yritän nyt sitten pärjäillä täällä. Kotia ei voi vielä hommata kun ei ole sitä siirtolaiskorttia mutta tuo ylläoleva kämppä on käytettävissä ja ihan kiva kun makkarissa on kylmäkone joka helpottaa nukkumaanmenoa.

Sitten vielä loppukevennys tähän uutislähetyksen perään:

 

Tosimies ostaa pöytälamppunsa ja hattunsa ilman ikeaa, H&M:ää saati sitten vaimon ohjeita: