Anteeksi rakas päiväkirja. Taas laiminlyönyt Sinua. Takana lyhennetty työviikko ja pidennetty kieliviikonloppu.

Täällä on ollut pyhä viikko. Alkuviikko oli ihan tavis duunia ja opiskelua. Torstaina oli outo päivä. Lain mukaan hommat on lopetettava puoleen päivään ja siitä oli lapppu ilmoitustaululla. Olin unohtanut koko jutun ja jatkoin hommia. Menin joskus 11.30 kysymään kiireistä asiaa meidän koordinointitiimin vetäjältä. Melko viehkeä nainen ja hän vastasi, että kyllä mielelläni juttelen kanssasi mutta en työasioista kun juon kaljaa ja nauroi päälle. No olin hieman hämilläni ja ajattelin mielessäni, että nyt meni kielet sekaisin luulin ymmärtäneeni hänen vastanneen... Samalla alkoi latinomusiikkii kuulumaan respasta. Ajattelin, että ei hemmetti. Katsoin ympärilleni ja olin tosiaa ainut siellä joka oli vielä töissä. No pakkasin kamat je menin siivoamaan pöytäni ja olinkin ainut ihminen koko konttorissa. Tunsin jälleen kerran itseni todella fiksuksi. No hymy naamalle ja respaan. Meillä oli hallin puolella sellainen jäänhytyskaappi joka oli veivattu noin +4 asteiseksi ja akselien sijaan siellä olikin erilaisia virvokkeita. Otin siis virvokkeen ja menin ulos parkkipaikalle jossa oli paljon ihmisiä. Siellä oli huomion keskipisteenä jonkinsortin keikkakokki joka teki Paellaa koko porukalle ja tietty viinitarjoilu kun oli ruuan tuoksua. No työpäivä jatkui sitten siinä rupatellessa ja palaa nauttiessa. Totetesin siinä itsekseni katsellessa kun meidän "tädit" tanssivat parin bissen jälkeen, ettei se perusinsinööri ihan ikävältä näytä. Ullahan tietää osaajana, ettei salsassa ole nilkka se joka heiluessaan kiinnittää huomiota. Ajattelin, ettei askempi duuni. No bileet jatkuivat ja joskus 13.00:n korvissa jouduin lähtemään kun minulla oli vielä kaksi kielituntia. Ajattelin harmissani, että olisiko heille voinut tulla kuivempaa duunikaveria :-(

Kotimatka oli sitten mielenkiintoinen. Kuski joka puhuu espanjaa jota edes kaikki sitä äidinkielenään puhuvat eivät ymmärrä oli selvästi nousuhumalassa. Ajattelin, etä enhän minä mikään poliisi ole ja kännissäajaminen on osa paikallista kulttuuria. Veivasin turvavyötä kireämmälle. Kuskin pitämä jatkuva puhe oli jotain todella käsittämätöntä jorgonia. Nyt en ymmärtänyt edes sen vertaa kuin normaalisti. Loppupelissä pääsin kotiin ja ostamaan yhden kirjan ennen tunteja.

Viikonloppu oli vähän kuin Joulu Suomessa, onneksi ilman lahjoja. Kaikkien on päästävä rannalle tai ainakin maalle; pois kaupungista. Kaupunki tyhjeni. Täällä oli enimmäkseen poliiseja ja vartijoita. Kävin perjantaina kurkkaamassa "paikallisessa" jossa on yleensä n.50 ihmistä ja nyt oli 2. Onneksi oli siirretty tunteja viikonlopuksi koska olisin kuollut ikävään jos ei olisi ollut mitään tekemistä.

Meillähän on täällä talossa vartijat. Meidän talossa on sellaiset epäviralliset ja aseistamattomat Haitista peräisin olevat tyypit. Heillä on jonkinmoista asumistoimintaa tuossa ruokahuoneen- ja keittiönikkunoiden kohdalla. Siis nukkuvat tai torkkuvat siinä. Menin lauantaina tekemaan aamukahvia enkä sytyttänyt valoa. Kolistelin siinä ja laskin vettä. Yht'äkkiä edessäni noin 1/2 metrin päässä oli naama ikkunakaltereissä kiinni ja yritti nähdä sisään. Siis naama jolla ei ole mitään asiaa Suomessa lakupaperiin tai lakupaketin kanteen! Valkuiset näkyi ja kreolinkielinen mumina kuului. Kiva laittaa kahvia kalsareissa kun kaveri laskee, että mitat meni oikein! En sanonut huomenta ja siinä kiiressä taisi por favorkin unohtua!

Toinen keissi kavereiden kanssa oli yksi ilta. Heille on ilmaantunut kännykkä. Se on iso asia heille. Minusta tuntuu, että se kaivetaan taskusta aina kun joku kaveri näkee ja siihen aletaan huutamaan Aló Aló Aló niin, että koko kortteli kuulee! Yksi ilta olin nukahtanut ja kaveri luuli saavansa puhelun. Hän oli makuuhuoneeni ikkunan alla ja alkoi todella kova Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló Aló. Herasin ja huusin hänelle suomeksi, että mene pe__kele katolle ja huuda Haitiin asti jotta kuulevat mutta häivy jumala___ta siitä ikkunan alta!!!!!
Homma toimi hyvin. Eivät osaa espanjaa eivätkä  englantia mutta suomenkieli toimi heti. Tuossa sen näki. Homma toimii vaikka se por favor joskus unohtuukin kunhan verbit ovat kohdallaan.

Oppia on tullut paljon ja samalla tuon espanjankielen laajuuus/vaikeus on auennut. Valtava homma oppia edes jonkinmoista espanjaa mutta ottaa askeleen kerrallaan ja suunta eteenpäin niin kylle se rupeaa aukeamaan. 20.viikkotuntia on aika paljon työn lisäksi. Itsehän tätä halusin enkä valita. Päinvastoin nautin tilanteesta.

Tänään sunnuntaina oli hyvä päivä. Meillä oli perhettä ja ihmisiä kylässä Riksussa. Muru soitti pitkän puhelun ja sain jutella kaikkien kanssa. Tuntui kuin olisi ollut kotona käymässä. Erittäin positiivista.

Kiitos päiväkirja nyt on taas ajatukset muualla ja hyvä kokeilla saisiko koostettua tämänpäiväiset muistiinpanot.

Hyvää työviikkoa teille